Page 6 - Matti Kalkamo / RAW

Pojasta ja pojan hengestä
Vuoden 2021 Oscarit jaettiin poikkeuksellisissa oloissa, poikkeuksellisen paljon ei-val- koisia, ei-amerikkalaisia elokuvantekijöitä huomioiden. Lähes jokaisessa kiitospu- heessa korostui vähemmistökulttuurien, varsinkin USA:ssa asuvien mustien asema ja yhä edelleen jatkuva rodullinen väheksyminen. Televisioidussa lähetyksessä näkyivät ja kuuluivat Black Lives Matter ja Me Too -liikkeiden nostattamat keskusteluaiheet, koetut vääryydet ja kaikenlaisen humanitaarisen työn merkitys – tasa-arvoisen ihmiselämän merkitys.
Matti Kalkamon (s.1968 Tampere) teokset huutavat samaa asiaa. Kalkamo operoi kuvanveiston ja installaatioiden moniäänisellä ja -materiaalisella kentällä, kovien mate- riaalien antamalla arvostuksella, mutta kertoen tavallisten ihmisten arkisista huolista, peloista ja suruista, mieleen tunkeutuvista harmillisista asioista, joista me pienet ihmi- set yritämme päästä eroon kulttuurin kaikkivoipaisella voimalla. Luonto, puhdas ilma, liikkuminen, kauniit asiat ympärillämme, taide – ne auttavat meitä jaksamaan haastavan korona-pandemiatilanteen keskellä ja katsomaan eteenpäin.
Kalkamon käsiala kuvanveistäjänä on osin rujoakin. Valetun pronssin pinta on kyl- mää, kovaa ja tummaa mutta sisältö koskettavaa. Niin on Kalkamo itsekin. Mustiin pukeutuva kaljupää herättää kunnioitusta kotikaupunkinsa Tampereen kaduilla, mutta kun tuo sama kaljupää avaa suunsa, sieltä tuleekin ”spedehuumorilla” väritettyjä sut- kautuksia, hassuja huomioita arjen sattumuksista ja ilkikurisia letkautuksia. Ja lopuksi todetaan: ”Voihan rähmä!”.
Kalkamon ihmisenpojan ja taiteilijan tie on kulkenut nuoruuden psychobilly- ja punk- vuosien jälkeen, toki niitä unohtamatta, Limingan taidekoulun ja Kankaanpään taide- koulun (nyk. SAMK) kautta takaisin kotikaupungin työhuoneelle ja alakulttuurien pariin.
6