Page 18 - Matti Kalkamo / RAW
P. 18
© NICK BLINKO, 1982
Tai Takahuhdin koulun erilaiset pronssiin valetut ruoat ihmeellisine kombinaatioi- neen, ovat toki lystikkäitä, ehkä ihan hassujakin, mutta varmasti jossain välissä vähän askarruttaviakin: mitä ihminen voi syödä, mitä ihminen saa syödä, mitä hänen pitäisi? Teos Muodonmuutos – aineenvaihdunta kiteyttää sitä paitsi jo nimeensä paljon Kalka- mon koko taiteellisen tuotannon eräästä ydinkohdasta. Aineet vaihtuvat, muodot muut- tuvat.
Eivätkä uskonnollisuuden mysteeritkään ole Kalkamon taiteelle vierasta aluetta. How Low/High Can You Go? Tampereen Seurakuntien talossa on ihmisten toisiinsa liittyneistä käsivarsista muodostuva hieman hutera, mutta kantavan näköinen tikapuu. Vanha, yleinen symboli yhdistyy hieman maagishenkisesti intiimi-inhimillisen yhteen- liittymän, käsien symboliin. Uskontokin on ihmisten yhteisö, yhteinen sopimus, ”käsite”. Tikkaat vievät tuonpuoleiseen, alas tai ylös. Vievät muualle. Sama piinaava kaipuu ja toive siitä, että on oltava jotakin muuta, parempaa, yhdistää uskonnon ja rockin, kenties myös koko Kalkamon kuvataiteen samaan kolmiyhteyteen.
Se lopullinen veistos
Pahuutta voi vastustaa, parempaa voi kaivata, voi yrittää löytää tolkullista ja siedettävää tapaa elää, mutta lopulta kaikki kuitenkin loppuu. Huumori ei taida poistaa kuolemaa, mutta se voi helpottaa sen kohtaamista. Kalkamon teoksista hyvin moni, jolleivät mel- kein kaikki, käsittelevät elämän ja kuoleman rajaa, puolelta tai toiselta.
Mutta on jokin, joka voi pitää hengissä. Se poika, joka pomppi sohvalla soittaen ilma- kitaraa riehuen ja huutaen musiikin tahdissa, pomppii Kalkamon taiteessa ja sen avus- tamana yhä myös meissä. Se, joka häkeltyi siitä, että on olemassa jotain näin hienoa kuin musiikki tai taide. Että on samaan aikaan komeaa ja hauskaa, mutta myös hirmui- sen ja totaalisen totta. Tämän takia me emme koskaan halua ihan kokonaan tipahtaa tähän myllyyn. Tämä muistuttaa, että on mahdollista rakentaa jokin muu, todempi tapa olla kuin tämä musertava latteus.
Sitä muuta tapaa me yritämme hahmottaa koko elämämme. Ja sitten lähdetään.
Pessi Rautio
18
© GEE VAUCHER, 1984
