Page 17 - Matti Kalkamo / RAW

Julkkishommat
Yhteiskunnallisuuden, visuaalisen tehokkuuden, populariteetin ja usein myös nokkelan oivalluksen risteyskohdassa on myös sellainen vanha kunnon tiedotusväline kuin juliste. Kalkamo on ryhtynyt viime aikoina toteuttamaan vanhoista teemoista uutta kierrättä- viä seinäteoksia perinteiseen julistekokoon graafisen suunnittelijan kanssa. Visuaali- seen tai sanalliseen huumoriin perustuvat tehokkaat seinäkuvat saattavat nekin tuoda aikaisemmin tuttuina ja nähtyinä pitämillemme asioille ja kuville uusia mielleyhtymiä, ja sekös meitä huvittaa, ja sittemmin vähän mietityttää. Juliste sanana kietoutuu suomen kielessä julistukseen, julkisuuteen ja jopa julkeuteen. Siinäkin mielessä ne ovat kalka- molainen taiteen tekemisen tapa. Kalkamon taiteelle kun on oleellista sen helppo alku- lähestyttävyys, se läväyttää välittömästi hahmotettavaksemme sen, missä tyylilajissa tässä nyt tätä tulee. Teoksissa näkee välittömästi jotakin ainakin siitä ”mitä se esittää” tai ”mistä se on otettu” tai ”mihin se viittaa”.
Tällainen kommunikatiivisuus voi olla jo poikkeuksellista nykyisessä kuvataiteen sfäärissä, jossa tuntuu toisinaan kuin vain selittämällä aukeava olisi syvää, ja kaikkein syvintä on jaettaviin merkityksiin aukeamaton, selittämätön. Tietenkään kaikki Kalka- monkaan ajatukset teosten taustalla eivät suoraan voi aueta katsojalle, mutta niiden kuuleminen tai lukeminen voi tehdä aukeamisesta nopeampaa. Silti ilmankin tätä tietoa kalkamolainen teos voi toimia ajatuksia syventävänä ja uusia tasoja tuottavana proses- sina, ovathan siinä kuitenkin koko ajan olemassa ja nähtävissä myös taiteilijan siihen liittämät assosiaatiorakenteet.
Täytyy muistaa myös, että kuvataiteen lajeista juuri kuvanveisto on ehkä kaikkein tiiviimmin toiminut mahdollisimman laajan julkisuuden alueella, kuvanveisto on pitkään ollut julkisinta taidetta. Veistokset ovat isoja, ja ovat seisseet yleensä siellä, missä mah- dollisimman paljon ihmisiä liikkuu, mistä ne pisimmälle näkyvät. Pienoisveistokset ovat olleet sittenkin vain pieniä sivupolkuja länsimaisen veistotaiteen isossa historiassa.
Ei olekaan kumma, että kuvanveiston genreä tunnustava Kalkamo on tehnyt myös monia julkisia teoksia. Julkisessa teoksessa lähestyttävyys ja sympaattisuus eivät hait- taa, mutta sitäkin parempaa on, jos sen taustalla on jotakin ajatustakin, jokin hieman hahmottuva viestikin.
Voisi tietysti ajatella, että on hieman outoa, että Kalkamo teki suuren teoksen Hämeenlinnan uuteen poliisitaloon, Miekkalinnaan. Tres Colores -teoksen värikkäät linnut leviävät kaikkialle rakennuksen aulatiloissa, ja ulos asti iloisina, katseltavina, pit- kään bongailtavina. Ne ovat myös kaikki erilaisia, kukin persooniaan. Eivätkä ne sujahda helposti lajikategorioihin. Vapaana lentävät linnut eivät tunnista rajoja – paitsi kun ne laitetaan häkkiin. Teoksen sympatia kätkeekin monenlaisia taka-ajatuksia.
Jumppahuiti, liikuntapainotteisen Tampereen Sammon koulun ulkoveistoksen ter- hakkaan hullunkurisesti itseään kiepauttava hahmo on saanut kuokkavieraan: pieni hiippari tikkaineen on ängennyt julkiseen veistokseen maisemia ihailemaan. Tässähän on teos teoksessa.
17