Page 13 - Matti Kalkamo / RAW

Mutta kuten rock- ja popmusiikki osoittaa, moneen kertaan kokeilluista sointukier- roista saadaan loputtomasti uuden, ennennäkemättömän ja voimakkaan tuntuisia tun- nerakennelmia, niin myös perinteisillä konsteilla saadaan kuvataiteessa sanottua jota- kin uutta, jotakin voimakasta myös nykytaiteessa, kunhan nuo konstit kohoavat taas uudelle tietoisuuden ja kenties itseironiankin tasolle. Kalkamon pronssi esimerkiksi ei ole suinkaan yksinomaisesti ”poroporvarillinen” tai arvovaltainen, vaan oman lämpi- män, mutta raskaan luonteensa omaava materiaali. Kalkamon veistos, vaikka se lähtö- kohtaisesti saattaa olla jopa suora valos yhdestä ihmisestä tai suora otos maailmasta ei kuitenkaan koskaan ole muotokuva, pysti, patsas, vaan väline, jonka avulla kerrotaan ihmisistä, meistä, tai tästä yhteiskunnastamme, joka meitä ihmisiä täällä litistelee.
Tässä mielessä Kalkamon taiteeseen sisältyy myös anarkismin ajatuksia. Kalkamo käyttää teoksessaan Dead-End Manifesto Pierre-Joseph Proudhonin, filosofin ja ensim- mäisen anarkistin lausetta tiiliseinän lävistävinä sanoina. Kenelläkään ei pitäisi olla valtaa määrätä toisen ihmisen elämästä lienee anarkismin johtavin viesti. Toisin kuin politiikan ideologisella tasolla usein automaattisesti ajatellaan, niin juuri hierarkiaton, tasa-arvoinen yhteiskunta voisikin taata myös yksilön olemuksen täysipainoisen toteu- tumisen.
Veistoksissa havaittavaa
Kalkamon teoksissa voi nähdä erilaisia toistuvia perusominaisuuksia. Niitä voi määrittää leikki (kuten kehoa rakentavat ja purkavat maansiirtotraktorit tai hullunkuriset ruoka-ai- nekset koulun julkisessa teoksessa), kuvittelu (luurankojen ylösnousemuksen maisema, tai Absurdistanin kaupunki), silkka ihmisen kuvan puhuttelevuus usein skaalamuutok- sella tai vääristymällä dramatisoituna (kuten The Seeds of a Bitter Heart -teoksen iso murhaavan surullinen ukko tai Silent Dialogue -teoksen kaiken ohi katsovat hyypiöt), huumori (installaatio, joka täyttää tilan sanoilla Waste of Space) tai äärikokemus (pää- kallot, luurangot, ihmisen kuoret, krusifiksit, Neitsyt Mariat, murheelliset ihmiset, vää- ristyneet suhteet).
Mutta näiden työskentelyssä tavallaan sisäsyntyisten toistuvien teosominaisuuksien lisäksi Kalkamo sanoo teostensa lähtevän havainnoista. Onko siis kyse havaintoveistä- misestä? Se on kai kuitenkin hieman erilaista kuin klassisen maalausopetuksen perin- töä jatkava ”havaintomaalaus”, jossa yritetään toisintaa havaittavia kappaleita, olentoja ja ympäristöjä kaksiulotteisella pinnalla värein ja viivoin. Kalkamolaisessa havaintoveis- tämisessäkin kyllä tehdään havaintoja ”ympäröivästä todellisuudesta”. Mutta siinä yri- tetään kuvata fyysisin kappalein ja symbolein sitä, mitä taiteilija maailman kappaleiden, olentojen ja maisemien taustalla, niiden sosiaalisessa sfäärissä ja suhteissa näkee ja huomaa. Kalkamon sanoin ”ne ovat kolmiulotteisia ajatuksia ihmisenä olemisesta”.
© THEATRE OF HATE
13
© SEX GANG CHILDREN
© AMEBIX