Page 10 - Matti Kalkamo / RAW

© KUSTANNUSLIIKE APULEHTI, HELSINKI 1974
On oltava muutakin kuin tämä
Taitaa olla niin, että Matti Kalkamon veistotaidetta on melkein välttämätöntä yrittää hahmottaa populaarikulttuurin kautta. Ei sentään sillä lailla, että katseltaisiin, kuinka paljon teoksissa on lainauksia pop-kuvastosta, vaan ymmärtäen, että Kalkamon taiteen toimintatapa suhteessa kuvataiteen yläkerrokseen on samankaltainen kuin alakulttuu- rien suhde korkeataiteeseen.
Kyllä, kyllä, ala- ja korkeakulttuurit ovat sekoittuneet ja menettäneet eronsa, niin- hän meille on tolkutettu ainakin 1980-luvulta lähtien. Mutta ovatko ne kuitenkaan täysin ymmärtäneet toisiaan, puhuneet omaa kieltään, ajatelleet omalla tavallaan, mutta niin, että ne kuitenkin voivat toimia ymmärrettävästi toistensakin alueilla? Niin, että se oikein tärkeä ylätaide ei viime kädessä väheksyisi alakulttuurin suoruutta, ohittamattomuutta, suurta tunnevoimaisuutta.
Kalkamon taiteessa näiden kahden maailman kohtaaminen taitaa kuitenkin onnis- tua niin, ettei kumpikaan joudu nöyristelemään. Alakulttuurin keinoja osittain käyttävä Kalkamon visuaalinen ajattelu on relevanttia yläkulttuurissakin. Se on relevanttia myös julkisessa taiteessa.
Ja sitä hahmottaaksemme tällaisessa taiteilijasta kertovassa esseessä on kerrankin perusteltua pikaisesti vilkaista Kalkamon lapsuuteen, nuoruuteen. Siellä kun voi olla jotakin yhteistä meidänkin kokemuksiimme, vaikka miten olisimme korkean nykytaiteen sisäistäneitä – jotakin yhteistä siinä hetkessä, jolloin ensi kerran huomaa, että joku asia on todella, todella hienoa. Siis ihan mielettömän, tajuttoman koskettavaa.
Nyt on olemassa jo useita sukupolvia, joiden jäsenistä suuri osa yhä aikuisena hah- mottaa itseään, identiteettiään, ympäröivää maailmaa – itse asiassa koko olemisensa perusasennetta sen kautta, mitkä ovat olleet nuoruuden populaarikulttuuriset koke- mukset. Ymmärretään, että ne kaikki eivät ole roskaa tai tajuntateollisuuden ihmisyyttä latistavia tuotteita, vaan ne saattavat olla identiteetin rakennuspalikoita, varsinkin kun niihin itse kukin meistä voi muodostaa ikioman suhteen.
10